Kukkola -Historia & Kulttuuri

Kylä kosken äärellä

Tornionjoki on Euroopan suurin vapaana virtaava vaellussiian ja lohen kutujoki. Kukkolankoski on joen helmi, se on Suomen suurimpia valjastamattomia koskia. Koski virtaa vapaana, jäätymättä, läpi koko vuoden. Kosken äärellä on Kukkolan kylä. Kylä on yksi Tornionjokivarren vanhoista kylistä ja kylässä oli monta taloa jo 1500- luvulla.

Kaunista kulttuuri-ja luonnonympäristöä löytyy etenkin Kukkolankosken ympäristöstä. Koskialueella ovat säilyneet monet kalastukseen liittyvät vanhat perinteet näihin päiviin asti. Kukkolankosken kulttuurimaisemaan kuuluvat koskialueen perinteiset rakennukset sekä kalastukseen liittyvät rakennelmat rajajoen molemmin puolin. Nykyisin pyydetään vanhojen menetelmien mukaan siikaa, nahkiaisia ja mateita.

Kesäaikaan voit kokea koskenlaskut alisen Tornionjoen kovimmissa koskissa, Vuento- Matka- ja Kukkolankoskissa. Päivän tai vaikkapa kaksikin päivää kestävät rennot lauttaretket tehdään tukkilauttaa muistuttavilla Pärske- ja Kuohulautoilla. Lauttojen laskureitit on perinteisiä tukinlaskureittejä noudattavia ja tarjoavat monipuolisia tehtäviä ja upeita perinnemaisemia Suomen ja Ruotsin rajajoelta.

Talvella luminen Lappi on parhaimmillaan pakkassäällä. Liikkuminen lumisessa metsässä, aukealla jängällä, tunturissa tai Perämeren jäälakeudella on elämys.

Historiaa:

Lohipato - oli yleisesti kalastuksessa käytetty pyytämismenetelmä 1700-1900-luvuille asti.

Lohipato oli jokeen asennettu pyydys, joka rakennettiin puoleenväliin asti jokea tai koko joen levyiseksi. Kalapadon rakennus aloitettiin A-kirjainta muistuttavalla kuoritulla puurakenteella, joka oli valmistettu yleensä mänty- tai kuusipuusta. Rakenteessa A-kirjaimen vaakaviivaa muistuttava osa ylitti rakenteen n. 1 m. Tämän ylittävän osan kohdalle rakennettiin kulkusilta, jota pitkin pyytäjät pystyivät liikkumaan kokiessaan pyydyksiä.

Kulkusilta tehtiin laudasta tai samasta materiaalista kuin pystyrakenteet. Kun rakenteet ja kulkusillat oli asetettu jokeen, alkoi pato-osan rakennus. A-rakenteiden väliin, jotka oli asetettu jokeen n. 1-2 m välein, asetettiin sulkuaidat. Aita oli koottu kahden vaakapuun väliin asetetuilla pystypuilla, joiden välistä vesi pääsi läpi. Rakenne esti suurten kalojen, kuten lohien läpipääsyn. Sulkuaitojen väliin jätettiin aukkoja, joiden kohdalle asetettiin pyyntirysiä. Niiden molemmilla sivuilla oli nostopuut, joiden avulla pyydykset koettiin nostamalla ne ylös. Lisäksi padon yläosaan asetettiin kiviä painoksi, ettei virta veisi rakennelmia mukanaan.

Padosta löytyi useita muunnelmia paikkakunnan tai tekijöiden mukaan. Myös kovat virtapaikat asettivat padon rakenteelle erityisiä lisärakenteita. Virtaisimmista paikoista saatettiin jättää sulkuportit pois. Niihin asetettiin rysiä tiheämpään ja pyydykset saatettiin tarkistaa veneen avulla. Veneitä varten piti rakentaa myös erityisiä puomipuita, joista veneen apumies saattoi ottaa kiinni. Pato purettiin syksyllä, kevään jäidenlähdön vuoksi.

Lue lisää - klikkaa http://fi.wikipedia.org/wiki/Lohipato
http://www.kukkolankoski.fi/